Omat fiilikset projektista on erittäin positiiviset. Mielestäni nykypäivänä jääkiekkovalmentajan psykologinen osaaminen on yhtä tärkeää, kuin itse lajiosaaminen. Koulutussarja oli jaettu hyvin kahteen eri osaan. Varsinkin keväällä toteutettu minä valmentajana ja sen kautta tutuksi tulleet aivojen kokonaisvaltainen käyttö, mielipeili ja säätelyn taidot ovat kehittäneet valmentajiamme entistä paremmiksi itsensä tuntijoiksi ja sitä kautta oma valmennusfilosofia on tullut selväksi. Valmentajat tunnistavat, mikä on hänelle tärkeää ja millainen valmentaja on ja millainen haluaisi olla tulevaisuudessa. 

Syksyllä valmentajien osaamista lisättiin tutustumalla lasten ja nuorten kehitykseen, oppimiseen ja valmentamiseen. Tämä osio oli valmentajille ennakkoon odotetuin ja mielestäni he saivat runsaasti oppeja lapsen kehityksestä ja oppimisesta. Tässä kohtaa keväältä tuttu mielipeili osoittautui oivaksi työkaluksi vuorovaikutukseen lasten kanssa. Viimeisellä kerralla käsitelty aihe Valmentaja – voimavara vai taakka lapsen kehitykselle oli itselleni ehkä kaikista eniten positiivisia tunteita herättävä. Huomasin seuramme valmentajissa selvän kehityksen ajattelumaailmassa, verrattuna kevään alkutilanteeseen. Minulle tuli tunne, että koulutussarja on erittäin onnistunut, jos valmentajien ajattelu/ käytös muuttuu näin paljon lyhyessä ajassa. Tällä kerralla valmentajille tutuksi tullut pelaajan vanhemman toive ”lempeän vaativasta valmennuksesta” muuttui seuran lasten urheilun sloganiksi. Viikonlopun aikana valmentajien ”lempeän vaativalla valmennuksella tavoitteisiin” on näkynyt kaikissa toiminnassa peleissä ja harjoituksissa. Tästä on hyvä jatkaa! 

Yhteenvetona koulutuksesta on ollut hyötyä valmentajien itsetuntemukseen ja oman valmennusfilosofian löytymiseen. Valmentajat ovat kertoneet mielipeilin ja säätelyn taidoista, joista on apua myös työelämässä. Ryhmä on ollut myös erittäin vuorovaikutuksellinen ja he ovat tutustuneet toisiinsa erittäin hyvin. Tämä tuo taas seuratoimintaamme aivan uuden ulottuvuuden yhteistyölle eri ikäluokkien välillä. Kehitys valmentajien osaamisessa on ollut huima. Valmentajat ymmärtää paremmin lapsien ajatus, tunne, toimintaketjuja ja osaavat reagoida oikealla tavalla. Tämä näkyy harjoituksissa erityisesti pelaajien keskittymisessä. Pukukopissa joukkuehenki on parantunut, koska kaikilla pelaajilla on oma tärkeä rooli joukkueessa. Valmentajien käytös peleissä on esimerkillistä ja he käyttävät mielipeilitaitoja ja itsesäätelyn keinulautaa jo alitajuisesti. 

Omalta osaltani olen saanut paljon pohdittavaa ja oppinut uutta. Jos valitsen yhden asian, mikä on muuttanut minun ajattelumaailmaa ja toimintaani, se on säätelytaidot. Mietin useita kertoja viikossa minun säätelyn keinulautaa ja tasapainoilen tyynnyttäjien ja kuormittajien välillä. Tällä on ollut hyvä vaikutus jaksamiseeni. Ja loppuun mieleeni jäänyt lausahdus: Viisaus on kykyä yhdistää järki ja tunne! 

Kiitos Nina mahtavasta koulutussarjasta ja toivottavasti saat tehdä unelmaduuniasi! Toivottavasti ihmiset ymmärtää psykologisten taitojen merkityksen urheilussa!